Harrastuksena ruoka ja viinit
“Ei viinejä voi harrastaa”, totesi taannoin eräs kollegani.
Hänen mukaansa lenkkeilyä ja kuntosalia voi harrastaa, mutta ei ruokaa eikä juomia. Ei työtoverini kommentti mitenkään poikkeuksellinen ollut. Tämä näet vaikuttaa varsin tyypilliseltä suomalaiselta käsitykseltä. Aiheesta kehkeytyi pitkä lounaskeskustelu. Vasta sitten kun väitin, ettei siinä tapauksessa amerikkalaisia autojakaan voi harrastaa, kollega luovutti. Osuin johonkin, joka oli hänelle tärkeää.
Stereotypisointia tai ei, perussuomalainen juo olutta ja syö grillimakkaraa. Hanaviininsä hän nauttii pienipesäisestä lasista. Lasi kaadetaan lähes piripintaan. Hienoimmillaan tällainen yksilö syö ehkäpä ravintola Chicosissa. Valmiiksileivitetyn wieninleikkeen paistaminen kuuluu hänen kokkitaitojensa haastavimpaan päähän. Henkilökuva ei pääty kulinarismiin. Todennäköisesti kertomuksen luolamies ei myöskään erityisemmin huolehdi ulkonäöstään. Farkut ovat hieman liian lyhyet ja väriltään tasaiset, kengät jommatkummat niistä kahdesta kauhtuneesta parista, sukat valkoiset. Kainalokarvojen ajaminen on hänen mielestään homojen hommaa ja hengityksen haju varsin epämiellyttävä. Hänen lihaksensa ja hartiansa ovat hyvät, mutta esteettisesti vähemmän tyylikäs vatsakumpu on peitetty ylisuurella vanhalla Cap Horn -neuleella.
Onneksi harvempi ihminen oikeasti vastaa kuvailtua, mutta on kuitenkin suuri joukko ihmisiä, jotka täyttävät ainakin osan tuosta stereotypiasta. Mutta toisaalta onko sillä merkitystä? Joku voisi sanoa, että samahan se missä vaatteissa kulkee tai mitä syö ja juo. Periaatteessa kyllä, sillä meillä kaikilla on vapaus valita millä tyylillä kulkea.
Enemmän asialla on merkitystä sen vuoksi, että usein ihminen uuden harrastuksen löytäessään saattaa muuttua positiiviseen suuntaan. Näin hän saa virkeyttä elämäänsä ja löytää uusia mielenkiintoisia aspekteja arkeen sekä juhlaan. Koska olen mies kirjoitan nyt miehen näkökulmasta. Olisiko pahitteeksi, että osaisit ostaa naisellesi vaikkapa pullon Taittinger Rosé -samppanjaa hääpäivänne kunniaksi ylimakean kotimaisen herukkakuohuviinin sijaan? Tai valmistaa ystävillesi usean ruokalajin illallisen itseleivotun focaccian kera valmispyttipannun sijaan? Entäpä miltä kuulostaisi crème brûléen liekitys vieraittesi edessä?
Viini ja ruoka kulkevat käsi kädessä. Minä väitän myös, että tyyli kulkee näiden mukana. Jokainen joka on seurannut Sillä silmällä -ohjelmaa on havainnut miten hyvältä stailatuista tuntui. Perussuomalaisista kuoriutui tyylikkäitä miehiä vain muutamassa hetkessä ja saattoi nähdä miten tämä ilahdutti sekä heitä itseään, että heidän ympäristöään. Stailaamisen yksi osa olivat ruoka ja juoma.
Omasta puolestani toivotan kaikki tervetulleeksi viinien ja ruoan ihmeelliseen maailmaan. Kulinarismin käsite on niin laaja, että harrastukseen tuskin koskaan kyllästyy. Alkuun pääsee helposti ja mielihyvä on melko varmasti taattu. Väitän, että jokaisen perussuomalaisen sisällä virtaa kosmopoliittia verta. Ehkäpä luolamies, joka aloittaa viiniharrastuksen löytää matkan varrelta myös parin italialaisia nahkakenkiä, istuvan puvun, nenäkarvatrimmerin, kuntosalin, laadukkaan tuoksun ja flambeeraus- sekä sabrage-taidon. Silloin hänen mielessään on enää yksi ajatus: “miksi en aloittanut tätä jo paljon aikaisemmin”.
Jätä kommentti