2008-03-21. Pääsiäisen viinit Zenaton Amarone 2004:n johdolla
Mikäli on mahdollisuus viettää niinkin monta vapaapäivää kuin pääsiäinen työläiselle tarjoaa on viininharrastajalla syytä hankkia seuraksi myös muutamia pulloja. Niin, mikäpä sen mukavampaa kuin kiireettömyys ja kohtuullinen viininsiemailu. Tällä kertaa menen puoliturvallista reittiä. Valitsen kaksi ennestään tuntematonta ja kaksi tutumpaa punaviiniä. Puolivälissä viikkoa alkanut flunssa tulee kuitenkin väliin. Haju- ja makuaistit eivät ole täydessä terässään. Viini maistuu, mutta ostoerän arvokkain pullo päätyy kellariin.
Zenato Amarone della Valpolicella Classico 2004 (34,70 €)
Hieno, rohkenen sanoa jopa loistelias Zenaton amarone on omaan makuaistiini herkullisimpia punaviinejä mitä tähän hintaluokkaan saa. Amaronen kasvanutta suosiota ei tarvitse ihmetellä. Parhaimmillaan se ei todellakaan jätä kylmäksi. Kesäpäivään viini voisi olla liiankin ryhdikäs, mutta talven, kevään ja syksyn viileyteen se tuo lämmön. Amaronesta kerron tarkemmin toisaalla, mutta en voi olla mainitsematta parista viinin vaikeasta perusasetelmasta. Ensimmäinen on hinta. Amaronet maksavat halvimmillaankin parikymmentä euroa pullolta ja hintatasolla hätyytellään kyllä samppanjan tasoa. Hintaan on tietenkin myös perusteet ja hyvästä amaronesta voi huoletta maksaakin. Toinen liittyy tavallaan ensimmäiseen: hinnan myötä korkeat odotukset asettavat valmistajalle haastetta. Eri valmistajien tuotoksissa on suuria eroja. Pliisusta viinistä ei viitsisi maksaa itseänsä kipeäksi. Oman kokemukseni mukaan parhaimmat ripassat ovat kivunneet jopa heikoimpien amaronejen ohi.
Entäpä Zenato? Alkoon oli juuri tullut uusi vuosikerta 2004 myyntiin. Kyseinen vuosi on ollut Veneton alueella suotuisa ja sitä pidetään jopa loistavan vuoden 2000 tasoisena. Kaksi seuraavaa vuotta taas eivät olleet vuoden 2004 tasoisia, joten tässäpä tilaisuus hankkia varastoonkin laatuamaronea. Zenato on ollut yksi suosikeistani jo siitä lähtien kun Zenato Ripassa Valpolicella Superiore 2001 valittiin eräässä kotimaisessa kilpailussa vuoden viiniksi. Laajemmin taidan Zenatostakin kertoa toisessa artikkelissa. Mutta ne kerrat kun olen Zenaton amaronea päässyt maistamaan ovat olleet nautintoja. Odotan kovasti myös ensikohtaamista tilan palstaviinin, Amarone Riserva Sergio Zenaton kanssa.
Tällä kertaa viini päätyi kellariin ja siellä se saa kypsyä vaikka kymmenenkin vuotta, ellei houkutus avaamiselle ole liian suuri. Amaronet kestävät yleensä varastointia. Ne ovat erittäin täyteläisiä ja punaviiniksi alkoholipitoisuudeltaan korkeita. Pidän niistä sellaisenaan, mutta hienointa eleganssia ne osoittavat esimerkiksi herkullisten juustojen kanssa. Suosittelen amaronelle vähintään parin tunnin dekantointia ja hyviä suuripesäisiä viinilaseja.
Bründlmayer Zweigelt 2004, Itävalta (12,21 €)
Itävallasta kuuluu tulleen hyviä viinejä ja muutaman vuoden takaisilla viinimessuilla ne olivatkin pääosassa. Mutta kuten viileimmillä seuduilla yleensäkin alue on tunnetumpi valkoviineistään. Alkon valikoimista löytyy tätä kirjoittaessa vain yksi itävaltalaispunaviini ja tämäkin uutuus. Ensimmäisen kerran taisin lukea Essi Avellanin arviot kyseisestä viinistä. Kiinnostus heräsi.
Laatutuottaja Bründlmayer tiedetään varsinkin erinomaisesta rieslingistään ja sectistään. Mutta eipä punaviinikään ihan penkin alle mene. Itävallalle ominainen zweigelt -rypäle oli minulle uusi tuttavuus. Flunssa antoi onneksi sen verran periksi, että pystyin sentään jotain makua ja tuoksua tuntemaan. Pehmeät tanniinit ja hyvin pyöreä maku saivat suun hymylle. Suurta persoonallisuutta tässä notkeassa viinissä ei ole. Varastointiin sen voima ei miellyttävyydestä huolimatta riittäne. Mutta kohtuullisen laadukkaaksi viiniksi sen helposti tunnistaa.
The Cork Grove 2005, Portugali (7,50 €)
Mikäköhän siinäkin on, että englanniksi nimetyt viinit, elleivät satu olemaan amerikkalaisia, aiheuttavat allekirjoittaneessa hieman ennakkoluuloja? Mitään totuudenpohjaahan siinä ei ole, että ne olisivat jotenkin erilaisia. Mutta ennakkoluulonsa kullakin. The Cork Grovesta kuului sen verran paljon positiivista supinaa, että pitihän sitä tietenkin kokeilla.
Budjetilla ostavan viiniharrastajan arkiviinin paikasta kilpailee jatkuvasti suuri määrä erilaisia kohtuuhintaisia viinejä. Suosikkiviinin paikan saavuttaminen on hankalaa ja etualalla ahdasta. Olisiko Cork Grovesta ruuhkassa kiilaajaksi? Tähän mennessä eräänlaista Portugalilaiskulttiarkiviinin asemaa on pitänyt Dom Dinis. Mutta ylipäätäänkin Alkosta saatavat Portugalilaiset viinit ovat olleet positiivisia yllätyksiä kerta toisensa jälkeen. Castelao (85%) ja Touriga Nacional (15%) -rypäleistä tehty The Cork Grove ei muodosta poikkeusta. Poikkeuksellinen tai erilainen viini se ei ole, mutta alle 8 euron hintaan saa vastaavaa hakea. Miellyttävä, notkea ja keskitäyteläinen pöytäviini. Perusviini. Ei jätä kylmäksi, mutta ei pahemmin lämmitäkään. Helppo juotava ja varma sekä turvallinen valinta. Ennemmin kuitenkin valitsisin portugalilaisista vaikkapa Falcoaria Reservan (17,48) tai Quinta da Cortezia Touriga Nacionalin (14,25), mutta edullisempaa Portugalilaista etsiessäni päätyisin luultavasti kernaammin Cork Groveen kuin Dom Dinikseen.
Terra Andina Altos Carmenère-Carignan 2005, Chile (13,70 €)
Kun on harrastanut viinejä muutamia vuosia vähintäänkin puolivakavasti, kokee usein pientä kopeutta uuden maailman viinejä kohtaan. Syitä voisi luetella useimpiakin ja niistä ehkä toisaalla. Mutta näin se menee. Monesti kiinnostus viinejä kohtaan alkaa chileläisistä viineistä. Ja monet niistä, jotka pitävät viinistä, mutteivät sen enempää siihen syvenny ovat mieltyneet alueen viineihin. Ja helppoahan se onkin. Hinnat ovat kohdallaan ja miellyttävä maku miltei taattu. Allekirjoittanut sentään yrittää suhtautua avoimesti viiniin kuin viiniin tuli se mistä tahansa eivätkä Chilen viinit ole mitenkään pannassa. Jopa ei-konservatiivisen viiniharrastajan on kuitenkin karrikoiden todettava, että kokonaisuutena siihen mihin Chilen viinimaailma päättyy, siitä se vanhan maailman viineissä vasta alkaa. Laatuvalikoiman pienuus ja bulkkiviinien suuri määrä eivät tee alueesta kovinkaan mielenkiintoista. Mutta se ei tietenkään estä sitä, etteikö Chilestä tulisi hyviä, parempia ja jopa loistaviakin viinejä. Ja monesti silloin kun on hieman raaskinut kukkaronnyörejään avata chileläiselle viinille on saanut hyvän mielen ja miellyttävän viinikokemuksen.
Terra Andina Altos Carmènere-Carignan herättää mielenkiintoni. Ja tuntuu muutenkin luontevammalta ostaa alueelle tyypillisistä rypäleistä tehtyä viinejä. Tässä tapauksessa, kuten nimikin kertoo, rypälelajikkeet ovat carmènere (60%) ja carigan (40%). Ja kuten luvataan, notkeutta ja täyteläisyyttä tästä löytyy. Tuottajan mukaan viinissä olisi 5-7 vuotta varastointipotentiaalia ja parhaimmillaan viini olisi kolmen vuoden päästä. Hyvää tämä silti jo nyt oli. Laittaisin tämän yhden chileläissuosikkini, Montes Alpha Cabernet Sauvignonin (16,90) rinnalle, mutta kiitos edullisemman hinnan ja alueen rypäleiden valitsen kuitenkin ennemmin Terra Andinan kuin Montes Alphan. Viikonlopun perusviini, turvallinen sekä maukas valinta ja kohtuullisen hyvä viininystävää miellyttävä lahjaviini.
Pääsiäisen viinien pisteet seuraavasti:
1. Zenato Amarone della Valpolicella Classico 2004 (91, arvioitu pistemäärä perustuen 2003- ja 2001-amaroneihin)
2. Bründlmayer Zweigelt 2004 87 pts
3. Terra Andina Altos Carmènere-Carignan 2005 87pts
4. The Cork Grove 2005 85 pts
Vastaa